perjantai 11. elokuuta 2017

Talkoolaiset, ne kulmakivet! Kuinka ja miten?


No nyt on sitten taas tovi edellisestä tekstistä, ajatus tähän seuraavaa on ollut jo hetken mielessä mutta aikataulu ei ole antanut periksi pysähtyä ja alkaa jäsennellä ajatuksia tekstin muotoon, kokeillaanpa nyt!

Sulkumieheksi tai muihin lajeihin talkoolaiseksi!

Tämän kertainen teksti kertoo siitä kuinka helppoa se sitten todellisuudessa onkaan päästä mukaan tekemään "töitä" suomalaisen moottoriurheilun pariin. Työt on kuitenkin tässä kohtaa väärä sana vaikka ihan työstähän tuo käy, talkoohengessä tehdystä työstä puhun kuitenkin tässä tekstissä koska hyvin harva tässä maassa leipää kantaa pöytään moottoriurheilun parista saaduilla rahoilla.

Oman tarinani olen jo aikaisemmin kertonutkin, mutta nyt jäsentelen asiaa siltä kannalta jos ei ole ketään tuttua tai ei ole sattumoisin tullut edes puheeksi mutta haluaisi liittyä tämän mukavan harrastuksen piiriin.

Mitä, miten ja kuinka?

Kerron lyhykäisyydessään hetki sitten ajetusta autoglym rallista sastamalassa. Itsehän en kuulu vieläkään mihinkään seuraan enkä myöskään omista täten yhtään lisenssiä toimitsijaksi, kilpailijaksi jne. Minä olen kuitenkin siinä onnellisessa asemassa että tunne jonkun verran ihmisiä tuolta maailmalta ja tuli kysely haluaisinko lähteä sulkumieheksi. Nopeasti sulkumiehestä: rallin reitti kulkee pääsääntöisesti julkisilla teillä, jossa on tietysti liikennettä, reitti suljetaan ennalta ilmoitettuun aikaan ja avataan sitten kun kilpailu on ohi. Sulkumiehen tehtäviin lyhykäisyydessään kuuluu siis olla paikalla ajoissa, vetää yleensä ennalta laitetut lippusiimat tai muut vastaavat oman paikan risteykseen, talon pihaan jne. Ja sitten seurailla ettei sieltä kukaan siviili pääse ralli reitille sulun aikana. Samalla toki katsojia valvoen ym pientä puuhaa mutta näistä aina saa ohjeet aamun kokoontumisessa johon mekin suuntasimme aikaisin aamulla. Käskynjaossa tulikin heti selväksi että suunnitelmat on mennyt yön aikana taas uusiin puihin ja jaot menivät uusiksi.

Uusia kasvoja mukana nytkin.

Olin ottanut mukaan myös kaksi naista jotka eivät olleet aikaisemmin olleet mukana, Tässä kohtaa siis hyvä huomioida ette sinun tarvitse olla seppä syntyessäsi päästäksesi mukaan. kertaan vielä lopuksi eri tapoja päästä mukaan. Mutta palataan noihin naisiin. Pulaa oli siis jälleen kerran talkoolaisista ja olin saanut pari ystävääni houkuteltua mukaan. Alun perin ajatus oli että minä olen parini kanssa yhdellä paikalla ja nämä naiset sitten yhdessä toisaalla. No kuten jo kerroin suunnitelmat menivätkin uusiksi ja toinen naisista erkaantui fläppitaululle pätkän loppuun ja toinen sitten yksin yhden talon pihaan. Minä ja parini saatiin pian myös kuulla olevamme väliviestipisteellä josta vahdimme myös ennakkomerkit jo edellisissä ralleissa pahaksi paikaksi todetulla sillalla.

Päivän kulusta

Huoltoasemalla missä kokoonnuimme ennen sulun alkamista jaettiin kaikille tietysti liivit ja tehtävät, opastettiin kaikille omat hommansa ja lähdimme letkassa ajamaan pätkälle, jossa sitten jokainen miehitti oman paikkansa. Heti viestipisteelle päästyämme hoksasimme että sieltä ei ole näkyvyyttä ennakkomerkeille eikä myöskään kyseiselle sillalle joten erkanimme koko päiväksi kahteen eri paikkaan jotta saimme turvallisuuden taattua. Joillain katsojilla kun on ollut nyt  viime aikoina tapana poistella ennakkomerkkejä tai asettua niin kutsutuille kielletyille katselupaikoille vaarantaen näin itsensä ja muut.

No niin, olimme löytäneet paikkamme, minä sitten ilman radiota tietysti kun olimme ajatelleet selviävämme yhdellä ja sen puhelimen oli jäätävä toki väliviestipisteelle. Päivä oli jo auennut aurinkoiseksi, ei pilven hattaraa. Suomalaista kesää parhaimmillaan. Pikku hiljaa myös minun pisteelleni alkoi valumaan rallikansaa ja oli äärimmäisen mukavaa kuulla kaikkien kokemuksia kuluvasta rallista ja aikaisemmista kokemuksista. Saapui pisteelleni myös hieman alkoholia nauttineita katsojia joiden kunto alkoi näyttämään huolestuttavalta, ensimmäinen nukahti ojaan ennen kuin ensimmäistä autoakaan oli näkynyt. Hiipi mieleeni kauhukuvat ilman puhelinta olosta pätkän varrella. Tai no puhelimella tarkoitan tässä kohtaa VHS puhelinta, matkapuhelin minulla toki oli mutta kansan lisääntyessä myös linkkitolpat alkoivat olla tukossa. Sain kuitenkin tiedon menemään eteenpäin ja pian tuon arjen sankari alkoi ojasta itseään keräilemäänkin kun kävin kohteliaasti kertomassa tulevista sorasuihkuista. Päivä näytti hyvältä.

Mitenkäs ne uudet kasvot?

Tytöt olivat myös pääseet omille paikoilleen ja alkoi jo huolettamaan kun he olivat innoissaan alkavasta päivästä. Aurinko porotti jo tuohon aikaan ja hoksasin jättäneeni myös kaikki meidän eväät omaan autooni ja väliviestipisteellä ollut parini oli ilman siis juomaa ja evästä, kävi sinällään tuuri, hänen vieressään oli grilli ja nestetasapaino saatiin sitä kautta huollettua. Äärimmäisen tärkeäähän on tottakai muistaa ettei itsekkään voi tuolla reitillä poukkoilla yhtään sen enempää kuin katsojatkaan. Sitten alkoikin pikku hiljaa näkymään etuautoja ja katsojia oli kertynyt minunkin pisteelle lähemmäksi sata.

Päivä jatkuu.

Päivä kului mukavasti ensimmäisen setin pikku hiljaa ajellessa pisteeni ohi ja katsojienkin hienosti käyttäytyessä. Myös tämä sankari joka ei sitten jaksanut katsoa kilpailua loppuun saakka pyysi hienosti minulta luvan poistua paikalta ja kuunteli antamani ohjeet sanasta sanaa niitä noudattaen poistuessaan. Olin ylpeä, tuosta koko katsojakunnasta joka jokaisesta kehotuksesta ja vinkistä otti onkeensa, eivät hyppineet maatilan pitäjien viljapelloilla, olivat turvallisissa katselupaikoissa sekä reitille mennessään kuuntelivat ja eritoten tottelivat ohjeita. Mietin mielessäni kuinka valveutunutta kuitenkin suurin osa katsojista on, laji halutaan säilyttää ja tämä onnistuu vain ja ainoastaan noudattamalla sääntöjä. Ja nyt minun pisteelläni ainakin toimittiin niin. Hyvä! Mietin toki samalla että kun meillä on näin paljon katsojia jotka ovat lajista kiinnostuneita, lähtisivätkö hekin näitä talkoita tekemään ja sitä kautta varmistamaan lajin säilyvyyden sekä itselleen toki parhaat katselupaikat?


No mitään ilotulitusta ja juhlaahan tuo ei toki ole, päivä on pitkä, kuten meilläkin kun kyseessä oli tupla ek. Tarkoittaen nyt siis sitä että sama pätkä ajetaan kahteen kertaan. Menimme aamulla aikaiseen ja pois pääsystähän ei olut tietoa, sitten kun kaikki ovat pätkän toiseenkin kertaan ajaneet ja sulkuauto pyyhältä ohitse. Siinä mielessä meillä kävi tuuri että päivä oli aurinkoinen, toki tämä toi katsojia joka on äärimmäisen tärkeää lajille ja järjestäville tahoille. Todellakaan ilmaista lystiä rallien tekeminen ei ole. Tästä syystä myös tarvitaan kilpailusta toiseen niitä talkoolaisia jotka pyyteettömästi rakkaudesta lajiin on mukana näitä mahdollistamassa. Nythän tuo aurinko ja katsojat toi sitä haastetta kun oli valvottavaa kansaa mutta hyvä niin. Eritoten tuo pätkien välissä oleva pitkä tauko on ehkä se kurjin puoli, minulle kuitenkin jäi muutamia katsojia seuraksi joten juttukaveria ainakin oli. Ja se aurinko, pikku hiljaa alkoi myös niinsanotusti haisemaan palanut nahka. Oli myös toki huolehdittava nesteytyksestä ja ettei nyt itseään pahasti polttaisi, varjoa omalla paikallani ei ollut.

Niin ne uudet kasvot!

Toisin oli toisella naisista. Hän pääsi asettumaan yhden maanomistajan talon risteykseen ja talon väki muisti aivan upeasti meidän ensikertalaista, hänelle kannettiin puutarhakeinu katoksineen ja kylmää colaa käteen! Vähänkö olin kateellinen! Itse nahka käryten nostelin kuitenkin sammuneita ojasta. No ei vaan, olin niin tyytyväinen tuon naisen saamasta kohtelusta. Hänellä meni siis paremmin kuin hyvin.


Sitten tämä lennosta fläppitaululle laitettu toinen ystäväni. Hän oli pärjännyt uskomattoman hienosti tuolla aikakirjauksissa vaikka tekniikkakin oli pettänyt. Oli myös kertonut muutamia naisen näkökulmasta hyviksi havaittuja vinkkejä järjestäjälle jotta tuo homam olisi entistä mukavampaa seuraavalla kerralla. Ja nyt jälkikäteen naikkosia on useamminkin pyydelty mukaan joten voi vissiin olla tyytyväinen ensikertalaisten uskallukseen ja toimintaan. Mutta samallahan tuo kertoo toki siitä että talkoita olisi kun joku niitä tekisi.


No niin, oltiin saatu päivä vietyä lävitse. Ilman vahinkoja ja tyttöjen kanssa laittelimme netin kautta aurinkorajat vs aurinkorajat viestejä odotellessamme sulkuautoa. Pianhan se sieltä tuli ja pääsimme lähtemään kotimatkalle ennakoitua aiemmin. Oltiin jokainen suhteellisen kuitti reissusta, oli vienyt päivä mehut koko porukasta mutta silti jaksoimme nauraa koko kotimatkan päivän tilanteille, sammuneille, aurinkovarjoilelle ja kiukkuisille karttureille jotka olivat olleet fläpillä täysin erimieltä loppuajasta. Mutta oli meillä vaan mukavaa vaikka päivä oli pitkä ja suunnitelmatkin sekotti koko pakan heti aamusta ja fiilis oli ollut että mitähän tästäkin taas tulee.


No sinutkin halutaan mukaan, näin se toimii:

No niin, niihin talkoolaisiin. Elikkä helpoin tapahan tietysti päästä mukaan on tuntea joku joka tota hommaa jo tekee, mutta jos sellaista ihmistä ei nyt ole tiedossa ota rohkeasti yhteyttä oman alueesi, tai minkä tahansa alueen moottoriurheiluseuraan. Seurojen kautta pääsee toimintaan mukaan ja tuskin tästä maasta yhtään sellaista seuraa löytyy jossa olisi jäseniä tai talkoolaisia likaa. Uusia tekijöitä tarvitaan koko ajan, niin lajissa kuin lajissakin, tämä ei siis koske tietenkään pelkkää rallia, vaan ihan yhtälailla rataa, pienoisautoilua, crossia jne jne jne. Ja jokaisesta seurasta löytyy jo niitä tekijämiehiä ketkä opastavat ja kertovat omat kokemuksensa myös mielellään. Sinne vaan mukaan, oppi tulee tekemällä. Seuroilla ei vaan valitettavasti ainakaan vielä ole sellaista värväys kulttuuria että teitä tultasiin sieltä kotisohvalta hakemaan. Ole siis itse aktiivinen, soita, laita sähköpostia, mene käymään paikan päällä, monella seuralal on kerhotilat joiden aukioloajat selviävät usean seuran nettisivujen kautta. Sinne vaan ja kyselemään. Ja muista, ei ole olemassa tyhmää kysymystä, on vaan tyhmiä vastauksia ja sitä ei näiltä konkareilta hevillä saa, hehän halauvat että tulevaisuudessa meillä on talkoolaisia.  Ja älä mieti olenko liian vanha, liian nuori, mies tai nainen tai tai tai, jokainen on tervetullut ja jokaiselle keksitään varmasti mielekästä tekemistä.

Eri tapahtumissa voi myös nykästä hihasta muita talkoolaisia ja kysyä heiltä neuvoa! Jos osuu kohdalle ensikertalainen joka ei ihan välttämättä ole kartalla, osaa hänkin antaa itsensä rekrynneen ihmisen tiedot ja taas ollaan astetta lähempänä tilannetta että sinäkin olet mukana kirjoittamassa suomalaisen autourheilun historiaa!

Sulkumiehestä EK päälliköksi

Tällä kertaa en enempää ehdi valitettavasti asiaa avaamaan, mutta minuunkin voi olla yhteydessä jos homma kiinnostaisi, neuvon parhaan kykyni mukaan sinua sitten eteenpäin!

Erityismainintana vielä että tälläkin kaudella meillä on ollut ek päällikkönä entinen sulkumies, useammin kun kerran! Sieltä se ura urkenee, mukaan nyt vaan rohkeasti! Tekemällä oppii ja mukaan tulemalla pääsee jutun juonesta kiinni ja saa enemmän kun elämyksiä!

Ensi kerralla sitten enempi taas rata-autoilusta ja tulevista ja menneistä kisoista!

-Audison-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti