Kuluva kesä, kilpailut ja kuulumiset radalta ja sen varsilta!

No niin. Olenkin taas hetken ollut ns hiljaiselossa. En toki ole rakasta harrastustani unohtanut mutta kiteytetään asia niin että kilpaa on ajettu, kilpailuja kuvattu mutta tietotekniikka päätti jäädä odottamattomalle huoltolomalle.

Tapahtunutta

Viimeisimmän kirjoitukseni jälkeen on sora pöllynnyt, kumit sulaneet ja kilpurit ovat pärränneet ympäri Suomenmaan, mutta taas ollaan käyty ajamassa myös lahden toisella puolella.

Itse vierailin ahvenistolla niin kutsutussa 50-vuotis juhlakilpailussa. Tuo omasta ja monen muunkin mielestä komein ja haastavin rata täyttää tänä vuonna 50-vuotta! Iso käsi ja kumarrus kaikille ketkä ovat olleet aikoinaan tuon projektin takana ja saaneet sen toteutettua! Silloin on suurten ja pienten ihmisten mielessä ollut jotain sellaista upeaa pilkettä jota kaivataan edelleen. Minä nöyrästi kiitän myös kaikkia jotka ovat olleet vuodesta toiseen mahdollistamassa radan säilymisen näihin päiviin saakka ja nyt saamme juhlia 50-vuotta vanhaa rataa! Kiitän myös niitä jotka ovat "selkä verellä" tehneet vankkumattomasti työtä kaataakseen valitukset ym radan loppumista uhanneet toimet.

Ahveniston historiaan liittyy paljon, paljon hienoja hetkiä. Niistä voisi kertoa tunteja ja taas tunteja mutta nyt palaan tähän vuoteen ja kesäkuun viikonloppuun jolloin ahvenistolla ajettiin FTCC:n voimin.

Ahvenisto, 50-vuotisjuhlakilpailu, King Of The Ring  2-.4.6.2017

Kilpailunajankohta osui juuri niin kutsutulle päättäjäisviikonlopulle jolloin suuri osa koulunsa lopettavista viettää ylioppilas-tai muuta valmistujaisjuhlaa. Mielestäni kilpailun ajankohta oli äärimmäisen huonosti ajateltu, varsinkin kun kilpailua mainostettiin juhlakilpailuna. Valitettavan paljon ihmiset olivat jossain muualla kuin ahveniston montussa. Tarkkaa katsojamääräähän en tiedä mutta varikolta tilannetta lauantaina silmäillessäni ei harju näyttänyt lainkaan niin kansoitetulta kuin esimerkiksi HRF:n kilpailuiden aikaan. Jotka muuten tänä vuonna sijoittuvat totuttuun tapaan elokuun loppupuolelle ja jos en täysin väärin ole ymmärtänyt myös tuo Historic Grand Race juhlistaa Ahveniston 50-vuotistaivalta. Ja mikä hienointa, juurikin näillä historic autoilla, kuin palatakseen entisaikoihin. Radan arvoisesti tietysti.

No katsojamääräähän varmasti verotti tuo huono ajankohta, mutta varmasti myös tämä koko kesän vallinnut kylmyys. Kylmyydellehän ei kukaan tavallinen tallaaja mitään voi, se on isompien käsissä mikä keli millekkin viikonlopulle osuu. Ja Suomen kesän tietäen ei kannata suuria odottaa, mieluummin iloisesti yllättyy kuin karvaasti pettyy. Kuten minulle kävi Pärnun osakilpailun osalta, siitä lisää myöhemmin.

Näkyvyys ja show!

No mitä tuolla montussa sitten tapahtui kesäkuun alussa. Niin no, palkintokoroke oli saanut arvoisensa "mainokset" jotka hienosti komppasi juhlavuoden kilpailua.
Itse kilpailu sujui suuremmitta ongelmitta muutamaa tilannetta lukuunottamatta läpi hienosti. Turva-autoa tarvittiin onneksi Ahvenistolla epätyypillisesti hyvin vähän, mutta nekin kerrat kun turva-autoa radalla oli, sattui tietysti V8 jylistessä radalla. No miksi asenteeni on :sattui tietysti... Noh, tuo luokka on saanut tehtyä sopimuksen alfa-tv:n kanssa televisioinnista. Näytettiin siis toki myös formula 4:sia jotka myöskin olivat ahvenistolla ajamassa, formuloita sai seurata yle 2:sen tuottamana. Ahveniston kilpailuista oli myös livestream seurattavissa,jossa vierailu sitten asiantuntija myös luokkakohtaisesti. 

Televisioinnin kannalta tuo lähes koko kilpailun läpivieminen turva-auton takana ei tietenkään ollut hirveän katsoja ystävällistä, ei tietenkään fyysisesti paikalla olijoiden mielestä. Kilpailijat olivat myös osiltaan pettyneet vähän tyngäksi jääneen kisan ajattamiseen, mutta minkäs näille voi. Lähtöruudukon kolari heti lähdössä, ja show oli valmis, turva-auto show. Eikä toistakaan lähtöä saatu puhtaasti maaliin. Mutta se on sitä motorsporttia. Tapahtumia katsojat tulevat katsomaan, kilvanajoa unohtamatta.. Nyt oli tapahtumaa, kilvanajoa sitten vähemmän. Muiden luokkien osalta selvittiin onneksi suhteellisen pienin vahingoin. Näinkin voi joskus käydä. 

Mutta pääsääntöisesti kilpailu pysyi suht hyvin aikataulussa ja lähdöt saatiin maaliin ilman suurempia murheita. Muuten en varikon tapahtumista hirveästi tiedä, muuta kuin että kuulutus valitettavasti ontui paikkapaikoin ja se teki muutenkin ahvenistolla kisan seuraamisen hankaluuden vielä hankalammaksi. Liekkö nimenomaan tuo monttu kuuluvuuksineen teki tepposet. Mene ja tiedä, mutta annetaan tämä tällä varjolal anteeksi.

Tunteet, ne tunteet!

Tunteetkin kuumenivat varikolla ja sen ulkopuolella vielä kisan jälkeenkin. Siitä seuraavaksi.

Tunteet, ne kuumat ja kylmät! Niitä todella oli taas ilmassa tuon ahveniston tapahtuman jälkeen. Oli niin monta tietäjää ja taitajaa, suunsa soittajaa. Muutama kilpailutilanne kuumensi tunteita oikein kunnolla ja sosiaalinen media niin sanotusti poksahti höyryyn hetkessä. Vuorokauden ajan seurasin eri yhteisöjä ja palstoja jossa Ahveniston kisan tapahtumia puitiin, puitiin kilpailijoita, toimitsijoita, pelastusta, hinausta, kilpailujohtoa ym ym ym. Oman kuormansa lastista sai varmasti jokainen kenellä oli mitään osaa tai arpaa tapahtumiin. No miksi minä moisesta kiinnostuin? Lähinnä kauhun sekaisin tuntein seurasin ihmisten kielenkäyttöä, kuinka rajusti uskalletaan sanoa oma näkemyksensä asioista, omat tulkinnat ja tiedot tuotiin vahvasti esille. Erilaisia kuvakulmia still kuvien muodossa, videoita eri kulmista ja sitten ne ketkä olivat olleet paikanpäällä. Kaivettiin vanhoja ja piirreeltiin jo uusia.

Jäin miettimään että miksei nämä tunteet kohdistu oikein? Miksei meistä ketkä niin kovin lajia rakastavat ole sitten sitä suutaan avaamaan niistä asioista mitkä johtaa auttamatta kaikkiin tällaisiin "epäselviin" tilanteisiin? Somessa jaettiin jo kesäloma papereita tuomareille, toimitsijoille, kyseltiin nimiä kuka on ollut tuomitsemassa ja mitä ja missä, kenen syytä tuomitsematta jättäminen ja annetut tuomiot olivat. Käsittämätöntä. Emmehän me voi alkaa ketään sormella syyttämään jos niillä tekijöillä, edelleen painotan talkoolaisilla, ja vähän vähemmän talkoolaisilla ei ole pohjaa millä seistä.

Olen itse peräänkuuluttanut sitä kiertävää henkilöstöä kisasta toiseen, linja pysyisi näin samana ja tekijät oppisivat luottamaan toisiinsa, systeemiin, sanaan, tilannetajuun, vahvuuksiin ym. Onhan meillä tätä varten osaavia ihmisiä, mutta halu sitoutua onkin eri juttu. Sitoutuminen asiaan josta kukaan ei tunnu loppujen lopuksi tietävän tuon taivaallista ja vaikka tietäisikin niin asiat kerrotaan vain ja ainoastaan siellä suljettujen ovien takana ja vain niille omasta mielestä hyville jätkille. Nyt suljetaan ulos iso osa osaavaa porukkaa. Mutta aikansa kutakin sanotaan, ehkäpä on todellakin aika antaa sitten vain rattaiden pyöriä tai olla pyörimättä. Eiköhän aika näytä mistä ne uudet Bottakset, Räikköset ja rallimiehet ponnahda esiin. Kyky nähdä potenttiaali on ollut monen suuren nimen takana, siellä on ollut ne oikeat rattaat pyörimässä. Nyt tarvitaan niiden rattaiden tekijöitä että saadaan taas rakennettu tikkaita maailmalle.

Tässä hetkessä...

Tämän hetken tilanne Rata-autoilun osalta on kyllä kaiken kaikkiaan niin hämmentävä että itse tunnen ainakin pudonneeni kyydistä jo ensimmäisessä mutkassa, nuotti sanoi vasemmalle mutta mentiinkin oikealle. En tiedä miten muut kokee tämän hetken tilanteen mutta netin syövereitä kun iltaisin lueskelee on epävarmuutta kaiken osalta. Heti pärnun kisan jälkeisenä maanantaina on kokoonnuttu yhdessä tuumin miettimään rata-autoilun tulevaisuutta ja sen parantamiseen vaadittavia asioita. Nähtäväksi jää mitä siellä ollaan sitten saatu aikaiseksi, saati miten se alkaa näkyä meille katsojille ja harrastajille. 

Ihmisten ammattitaitoa on kovaan ääneen kritisoitu ja epäilty. Ja kun niitä näyttöjä ei vain tule, tulee vain sitä negatiivista viestiä joka tuutista ei se ainakaan nyt tunnu potkivat oikeaa kiveä eteenpäin.

Enää en itsekkään tiedä missä ne laput ovat silmillä, missä ei uskalleta myöntää tehtyjä virheitä, ottaa negatiivista palautetta vastaan ja eritoten oppia niistä eikä enää selitellä. Alkaa olla eväät vähissä. Nousukautta Rata-autoilun osalta odotellessa olisi hyvä miettiä mikä menee vikaan, nyt jo oikeastaan voi sanoa vuodesta toiseen.

Nyt jokainen huomio!!!

Mutta hyvät lukijat, toimitsijat, palkolliset, kilpailijat, katsojat! Muistakaa sosiaalista mediaa käyttäessänne että vain muutama prosentti uskaltautuu kommentoimaan asioita, loput ovat vaan niitä lukijoita jotka kertovat lukemansa eteenpäin.

Tätä ajatusta käytän päässäni joka kerta kun blogiini raapustan, juttu muuttuu kun kertoja vaihtuu ja aina piilee riski että asiayhteys katoaa kokonaan ja pahimmassa tapauksessa luodaan muureja ennestään tuntemattomiin ihmiseen. Tästä olen kirjoittanut ennenkin joten en siihen paneudu enempää. Tuo kielenkäyttö oli vaan nyt niin räikeää ja henkilöistettyä etten voinut olla ottamatta tätä esiin.

Miten meni noin niinkun loppujen lopuksi?

Ahveniston kilpailu oli kuitenkin omasta mielestäni suht hyvin järjestetty vaikkakin tuo juhlavuoden kilpailuna mainostettu tapahtuma jäi paikanpäällä kuulutuksen sekä muun show:n kannalta omasta mielestäni aika latteaksi ja näkymättömäksi. Mutta tämä siis vain minun mielipiteeni, joku kokee varmasti tilanteen päinvastaisena. Jään mielenkiinnolla odottamaan elokuun loppua ja HRF:n "vastinetta". Saako ahvenisto arvoisensa kunnioituksen ja shown minun mielestäni. Kilpailijoiden enkä toimitsijoiden kantaa asiaan en tiedä miten tuo järjestely on toiminut. Jätin sunnuntaina varikolle menon väliin ja katselin kisat netin kautta kun kerrankin sellaista oli tarjolla. Myöskin eri asiantuntijoiden vierailu studiossa avasi jokaista luokkaa vähän lisää.

Viro, Pärnu, auto24ring, 1.-2.7.2017

No sitten seuraavana vuorossa oli Viro, Pärnu ja auto24ring. Viime vuonna otin ensikosketuksen tuonne radalle ja mieleeni tulvahti ihana kesäinen helle, täydeltä taivaalta paistava aurinko ja hiekkarannat. Vissiinkin tämän ajatuksen ja hyvien muistojen siivittämänä unohdin kokonaan takin kotiin, olin siis todellakin kuvitellut palaavani tuohon aurinkoparatiisiin. No niin, perjantaina saavuttiin iltapäivällä pärnun ringille ja mitä, vettä taivaan täydeltä! Onneksi muistoihin oli piirtynyt myös edelliseltä vuodelta vaivaamaan jäänyt radan takki myymälässä ja ensimmäisenä kirmattiin juoksujalkaa tuota takkia ostamaan. Perjantaina kävin kokeilemassa kameraa sateessa nopeasti ja sitten loppui huvitus.

Kelit paranee, pidot?

 Lauantaina uusi päivä ja aurinko? No ei ihan, sade onneksi pysytteli poissa, mutta uskomattoman kovaksi äitynyt tuuli ja harmaa taivas ei luvannut kovinkaan mukavia kuvausoloja. Kaikesta huolimatta kipitin lippupisteelle kamerani kanssa ja sain samalla tutustua tietysti hieman virolaisiin toimitsijoihin ja heidän tapoihinsa toimia. Kilpailu vietiin myös Virossa läpi ilman suurempia kommelluksia. Aikataulun pitävyydestä en uskalla sanoa juuta enkä jaata koska keskityin kerrankin aidosti kuvaamaan, mutta voisin veikata hinausten ym radan kunnostustoimien jäädessä vähäiselle osalle, että aikataulu ei juurikaan kärsinyt. Pienet myöhästymisethän jokainen ymmärtää. Muuten puitteet olivat upeat ja jälleen kerran hatunnoston arvoinen suoritus järjestäjille. 

Kilpailijoita oli kivasti paikalla ja homma näytti ulkopuolisen silmin ainakin toimivan. Suomalaisia toimitsijoita ym henkilöstöä oli paikalla muutama, ilmeisestikin tämä toimivampi ratkaisu joka tapauksessa kuin Riikan kisa, jossa kommunikointi järjestäjän ja kilpailijoiden välillä oli suhteellisen olematonta. Pärnun jälkeen en ole "haastatellut" kilpailijoita joita suomesta oli kiitettävästi paikalla  miten he kisan järjestelyt kokivat, mutta ainakaan isompaa negatiivista myllyä en ole nähnyt. Sunnuntaina pärnussa olikin vuorossa pääsääntöisesti historic luokkia ja tuolloin en enää radalle itse kurvannut. 

Kaiken kaikkiaan ihan ok kilpailu, viihdettä tauoille oli järjestetty, esiintyjiä lavalle sekä erilaisia myyntikojuja. Suosittelen lämpimästi kaikille ensivuonna poikkeamista kyseiseen kilpailuun jos ja kun se vain järjestetään.

 Mitä seuraavaksi?!

Vaihdan itse vähän lajia ja palaan omille juurilleni, rallin pariin. Nyt kylläkin talkoolaisena yhdelle ek:lle, samalla yritän vangita taas niitä huippuhetkiä kameran kennolle! Sitten onkin uusi laji kokonaan tiedossa, opettelemaan siis uutta mutta siitä kerron sitten toisen kerran lisää! Mutta tässä on harkittava itselleenkin jo muitakin lajeja kun tämä rata-autoilu näyttää nyt junnaavan jossain rattaassa mistä on voitelu loppunut. Haluan lähteä taas nauttimaan siitä hyvästä fiiliksestä, tekemisen ilosta ja siitä rakkaudesta lajiin asetelmasta jossa ei keskitytä niinkään jauhamaan vanhoja vaan opitaan niistä. Elkää silti peljätkö, rata-autoiluun palataan sitten taas jo elokuussa. Silloin mennäänkin sitten alastaroon ja rapsaa paukahtaa sieltä sitten.

Odotellaanpas sitten niitä uudistus uutisia suunnasta jos toisesta :) Näkemisiin ja kuulemisiin! 

-Audison-