Naiset, menestys ja tulevaisuus

Eilisten kirjoitusten pohjalta vietin omien ajatusteni kanssa aikaa, luetutin jutut muutamalla ystävällä joilla on naisnäkökulmaa varikolla olemisesta ja motorsportin kanssa elämisestä. Mietin eilen illalla miksi olen kyseisen blogin kirjoittamiseen innostunut ja samalla mitä järkeä tässä kuitenkaan on. Mietin myös menneitä vuosia ja niitä katseita joita olen osakseni saanut. Puhun aina itsestäni minä ja mun ego, ehkä mä todella olen niin sinut itseni kanssa ja jo tähän ikään mennessä kerennyt kokeilemaan mikä on se mun juttu ja sillä selvä, my life, my way,sanovat. Jo aikoinaan kun annoin myös muiden ymmärtää että vaikka naisena olenkin siellä ns miesten tontilla ei minulla ole mitään sitä vastaan että jotkut sitten koittavat nasevilla vitseillään saada murrettua minun omaa minääni, ja se kirvoitti myös ajattelemaan asiaa miksi miehet edelleen ovat sitä mieltä että autoilu on miesten laji.

Että mua inhoittaa koko ajatus tuosta "linjan vedosta"!!

Kuten jo aiemmin kirjoitin ja lupasin teille esitellä maailmalla menestyneitä naiskuljettajia tulin samalla ajatelleeksi omaa tietämystäni ko aiheesta. Olenhan mä sivusta jotain itse nähnyt lukea, uutisointikin vaan sattuu naisten kohdalla olevan hyvin vähäistä. Toki kun itseäni on aina moottoriurheilu jollain tapaa kiinnostanut olen myös osannut hakea tietoa naisten pärjäämisestä suomessa ja maailmalla.
Toki myös tuolla kisoissa kiertäneenä olen kuullut eri nimiä ja tätä kautta sitten itsekkin etsinyt heistä tietoa ja yllättänytkin positiivisesti. Huonosta medianäkyvyydestä kärsivä suomen maankamaralla tapahtuva moottoriurheilu on kärsinyt toki vuosia ja taas vuosia, Nyt kuitenkin moottoriurheilusta on helppo saada vähän osviittaa, facebookista esimerkiksi löytyy tällainen kuin: moottoriurheilu.tv joka aktiivisesti julkaisee uutisia lajista riippumatta mikä on upeaa, mikäs sen mukavampaa kuin saada kootusti aika ajoin infoja sosiaalista mediaa lukiessa, ei tarvitse itse olla niinkään enää se neiti etsivä. Tykkäys riittää, seuraa julkaisuja ja hetken päästä onkin hyvin kartalla missä mitä ja koska. Esittelen tämän postauksen jälkeen yhden suomalaisen naiskuljettajan joka on niittänyt mainetta niin suomessa kuin maialmallakin. ja viittaan myös hänen tyttäreensä.

Iltaisten ajatusteni kanssa painiessa ja menneitä muistellessa, tulevaa jo vähän jännittäessä mietin myös pidetäänkö perheessä oletusarvona tänä päivänä että poikien harrastukset ovat niitä bensan huuruisia, tyttöjen ei?? No miksei? toisaalta myös tämä kaava on liian usein nähtävissä että vai niiden perheiden lapset harrastavat moottoriurheilua missä isällä ja äidillä on kipinä ko lajiin. Suosittelenkin nyt niiden perinteisten harrasteiden lisäksi kartoittamaan lasten halun tuonne moottoriurheiluun vaikka perheellä itsellään ei olisi niinkään tietoa tai taitoa. Sitä kyllä saa kun sinne kisoihin vaan lähtee. Kaikista ei tule Mäkisiä, Räikkösiä eikä Vatasia, mutta jos sen pienen tytön istuttaa sinne karting autoon nuorena, niin on ihan varma ettei se tuleva puoliso ainakaan koskaan tule epäilemään niitä ajokykyjä. Toisaalta perhe pääsee myös samalla yhdessä harrastamaan ja viettämään mukavia ja kilpailuhenkisiä hetkiä, kuitenkin vasta harrastesarjoissa joihin saa vaikka auton vuokrattua jokaiseen kisaan. Suuria panostuksia kuitenkaan ei alkuun tarvita ja kun se rattimies tai nainen alkaa radalla loistamaan, huomaavat ne sponsoritkin sen ajan kanssa. Harrastus kuitenkin tärkein :)

Sitten pieni pläjäys Minnasta... Googlehan pursuaa sitten lisäinfoa ;)

Minna Sillankorva, ja hänen tyttärenä Suvi Jyrkiäinen, Minna ajoi viikonloppuna Safety caria Ahvenistolla ja hänen tyttärensä aloitti tuossa uudessa FTCC V1600 sarjassa saaden sieltä myös palkintopystiä mukaansa. Liitän oheen muutaman inkin mistä voi käydä Minnan tuumailuja lukemassa, hänellä aikalailla samoja murheita kuin minulla, millä saisimme naiset innostumaan kilvan ajamisesta, toki minä kiteytän huoleni myös siihen etteivät ne naiset ja lapset lähde sinne kisoihin mukaan. Minnan tyttärestä Suvista varmasti tulette kuulemaan vielä lisää, kisa kisalta seuraan myös hänen edesottamuksiaan alkaneella kaudella. Olen tavannut Minnan ja Suvin nyt useamman kerran ja nähnyt kuinka uskomatonta työtä he tekevät suomalaisen autourheilu eteen. WAU!! Näitä naisia ja heidän lapsiaan kaivataan lisää, mahdottomasti lisää, pistetään sana kiertämään naikkoset ;)

Ohessa vielä muutama lukemisen arvoinen linkki:

http://www.uusisuomi.fi/autot/195747-rallin-maailmanmestari-minna-sillankorva-porschen-rattiin

http://yle.fi/uutiset/minna_sillankorva_kaipaa_tommi_makiselle_menettamaansa_ensirakkauttaan/6777456

http://yle.fi/urheilu/3-7390316



Palaamisiin :)

Varikkotytöt ja Ahveniston viikonloppu

Summa Summaarum, varikkotytöt ja Ahveniston viikonloppu

No niin, aikaisemmat tänään julkaisemani tekstit olen kerennyt purkaa jo aikaisemmin paperille, nyt sain vihdoin aikaiseksi luoda blogin kirjoittamistani teksteistä. Ajatuksia ja kirjoitettavaa on mieletön määrä, koitan pysyä omien ajatusteni kanssa samassa tahdissa ja saada järkeistettyjä tekstejä ja pitää sen seuraamisen helppolukuisena.

Jos olen epäjohdonmukainen ja et löydä vastausta mielessä herääviin kysymyksiin, laitahan viestiä, kommenttia mitä tahansa.

Tiedän jo tässä vaiheessa toimivani vedenjakajana, osa kiukustuu tekstistäni osa ehkä löytää sieltä itselleen ne poiminnat mistä pitää. En kuitenkaan kirjoita näitä tarinoita ja infoja siksi että haluaisin taas hyppiä jonkun varpaille, vaan edelleenkin siitä syystä että saisimme motorsportin pariin vielä nekin ketkä eivät ole sitä syystä tai toisesta löytäneet.

Edellisenä viikonloppuna vietin taas laatuaikaa, tällä kertaa Hämeenlinnassa Ahveniston moottoriradalla seuraamassa Porcshe GT3 Cup Challengea missä uuden ratasarjan Finnish touring cars cup FTCC, ensimmäinen kisalähtö näki myös päivänvalon. Radalla oli heti avauksessa 16 autoa, mahtavaa nähdä että kilpailijoita oli noin paljon lähteny uuteen sarjaan mukaan! Radalla nähtiin myös GT3 cup Porsche luokan lisäksi myös muita luokkia mutta esittelen näitä myöhemmin lisää. Itse olin paikan päällä tällä kertaa omien lasteni kanssa, poikaani kiinnostaa toki moottoriurheilu, tyttäreni keskittyi kuvaamiseen ja sitä kautta kilpailutilanteiden seuraamiseen. Kyseiset kilpailut ajetaan lämmittelyineen, aika-ajoineen sekä kilpailulähtöineen kaikki saman päivän aikana, mainostavat itseään hashtag lauantai on pääpäivä! Tämä on mielestäni vallan mahtavaa, jo tosiaan vuosia kiertänyt noissa kinkereissä, lähtenyt viimeistään perjantaina ja tullut su-ma yönä kotiin. Oli aivan luksusta köllähtää sunnuntaina omalle sohvalle ja laittaa formulat pyörimään televisiosta, valmistautua uuteen viikkoon.

Kyseinen lauantai tarjosi taas viihdettä koko rahan edestä, vaikkakin onneksi radan reunojen sisäpuolella ei muutamaa pikku kolhaisua lukuunottamatta sattunut mitään. Noissa kinkereissä kun ei kuitenkaan ajeta enää niillä tallin perältä löydetyillä vanhoilla fordeilla. Varikkoalue oli hienosti järjestetty, autot oli laitettu kaduiksi luokittain, jolloin myös Ahveniston ahtaan varikon toiminta ei muodostunut kaaokseksi lähtöjen välillä. Kyseinen kilpailu pääsi valtamedioihinkin, Raimo Kullin voittaessa GT3 lähdön, jaksoi taas tämä kansa vääntää herran nimestä ihan muutaman tarinan :) Itse tapasin Raimon varikolla, todella sympaattinen ja huumorintajuinen mies, Eilen olimme Raimoon yhteydessä Viroon, hänen kotimaahansa, josta Raimo kertoi terveisiä että aikamoista hullunmyllyä ollut median hänelle soitellessa. Raimon sukunimihän suomeksi käännettynä olisi Haukka, mutta Raimo itse tietää toki suomenkielisen tarkoituksen virolaiselle sukunimelleen, ja huumorimiehenä vain nauttii saamastaan julkisuudesta. Toki myös kyseinen sarja sai mielettömän paljon julkisuutta, olihan Raimon voitto uutinen iltalehden ja iltasanomien luetuin uutinen. Mutta se Raimosta ja hänen sukunimestään.

No miten meni noin niinkun omasta mielestä: Sain lapsuudenystäväni suostuteltua tulemaan paikanpäälle, häntä ei ole motorsport kiinnostanut koskaan pätkän vertaa, eipähän ole vielä ajokorttiakaan hankkinut, niin paljon hän autoilusta pitää. Oli kuitenkin hienoa saada hänet paikanpäälle, kiersimme varikon ympäri, esittelin hänelle eri luokat, kerroin jostain kuskeista pientä nippeli tietoa mitä itselleni on kertynyt. Eritoten hän oli kiinnostunut GT3 luokassa ajavasta nuorukaisesta, onhan nuorimmalla kuskilla ikää 15 vuotta. Varikkoa oli todella kiva esitelläkkin kyseisessä tapahtumassa kun autot olivat johdonmukaisesti "järjestyksessä".

Sitten tiemme erkani, hän jatkoi iltapäivää varikolla miehensä kanssa, minä lähdin seuraamaan kisoja kameran takaa. Keli oli pilvinen, mikä tietysti Ahveniston "montussa" oli kovin suotavaakin, paahteiseksi pätsiksi tuo varikkomonttu muuttuu jos ei pilven hattaraa näy taivaalla. Katsomothan Ahvenistolla ovatkin mäenpäällä, joten kuumempanakin päivänä siellä käy edes tuulenvire, mikä ei tuonne varikkomonttuun yllä.

Varikolla seurasin myös näiden hieman ristiriitaisia ajatuksia herättävien "varikkotyttöjen" toimintaa, ja heidän ohjeistustaan aina lähtöjärjestelyissä. Nyt painotan tässä kohtaaettä itselläni ei ole heitä vastaan mitään mutta en myöskään ymmärrä heidän tarkoitustaan?? Ajatellessani varikon portilla asiaa, miksi, en keksinyt syytä. Kuskit autoissaan keskittyvät jo alkavaan lähtöön, enempikin nuo tytöt seikkaili autojen välissä numerolippulaput milloin mitenkin päin ja sormet sinisenä. Nämä tytöt olivat juuri ja juuri asiallisesti pukeutuneita, niitä järkytyksiäkin on vuosien varrella tullut. Mutta miksi? Ymmärrän nämä tyttöset tai naikkoset, milloin minkäkin ikäiset ja näköiset kyllä esim radalle.comin jutuissa missä nuoret jantterit ovat tuunanneet ne japanin ihmeensä mitä erikoisempiin muotoihin, onhan se kiva saada se "nättityttö" siihen auton päälle keimailemaan ja sitten näytellä kavereille kuvia. Mutta, noh, ensinnäkin tuo viittaus "nättityttö", kauneutta on niin monenlaista, ja se on aina katsojan silmässä. Toiset tykkää äidistä, toiset tyttärestä. Minä olen huono arvostelemaan naisten ulkonäköä ja jätän sen jokaiselle itselleen, toki tässä kohtaa totean että edellisen viikonlopun tytöt eivät onneksi näyttäneet, no juurikin niiltä... Mutta itse näen tämän asian epäkohtana, monenkaan naisen itsetunto ei kestä sitä että oma äijä kieli vyön alla kuolaa kyseisiä tyttöjä. Valitettavasti! Se kuuluu kai perusluonteeseen, ohjelmoitu dna:han, mutta nuo "lappuliisat" miksi itse tykkään heitä kutsua, käyvät monen naisen itsetunnon päälle. Mutta muistakaahan nyt, he ovat siellä töissä, pääsääntöisesti heille kuitenkin tuosta maksetaan, ja siellä varikolla nyt vaan miehille tiedoksi, on naisille huomattavasti enemmän nähtävää kun nuo muutama hassu tyttö rahasta siellä autojen välissä poukkoilemassa, Hyvin harva noista tytöistä tai naisista on millään muotoa kiinnostunut autourheilusta ja yleensä ovat hyvinkin pihalla koko lajista. He tekevät vaan työnsä ja sillä hyvä! Mutta entäpä ne raavaat miesvartalot siellä varikolla, ne ovat siellä koko päivän, koko viikonlopun ja niitä saa siinä samalla seurailla kun kilpailu etenee. ;) Annetaan lappuliisojen tehdä työnsä, vaikkakin edelleen mietin heidän tarkoitustaan, ja keskitytään viihdyttämään itseämme muilla konstin, jokainen punnitkoon mikä siellä varikolla on se mielenkiintoisin pointti

*elkäämme unohtako motorsporttia* Kiitos naiset, tulkaahan varikolle :)

Tiedon hankintaa, mielenkiinnon ylläpitoa...

                                                         Sitten mistä ja miten:

Sitten lisää siitä tiedon hankinnasta jos  kipinä iskee tietää enemmän. Tulen jakamaan hyviä linkkejä, esittelemään lajeja, mahdollisuuksien mukaan myös kuskeja ja teamejä, kertomaan radoista ym tietoa. Kuitenkin jo pelkästään lajeja on niin paljon että kerron niistä vain pinta raapaisun, jokainen sitten hankkikoon haluamastaan lajista lisä tietoa, onneksi meillä on internet. Minultakin saa kysyä, mielelläni etsin ainakin tiedon, jos en sitä tiedä ja näin kartoitan myös omaa tietämystäni. Itse olen elänyt suurimman osani tuolla jengissä ja kuullut siellä paljon, nähnyt paljon mutta siltikin vain vähän. Esittelen mielelläni myös näitä organisaatioita ja yritän avata hierarkiaa siellä tapahtumien takana jotta on helpompi ymmärtää ettei kyse ole vaan siitä että kunhan nyt autot tulevat paikalle niin päästään ajamaan. Moottoriurheilu vaatii mielettömän paljon ihmisiä ja työtunteja ihmisiltä, eri työryhmiä ja pitkiä päiviä jotta kilpailut saadaan tehtyä sääntöjen ja turvallisuuden osalta oikein. Näitä työmuurahaisia kovin moni ei tunne eikä näe sitä kokonaisuutta kuinka valtavasti Suomessa tehdään töitä jotta se pieni ja piskuinen maa muistetaan vuodesta toiseen moottoriurheilu piireissä, oli kyse sitten rallista, rata-ajosta tai mistä tahansa lajista. Tämä lajien kirjo ja siinä saavutetut menestykset aukeavat kunhan listaan niitä myöhemmin ja jokainen ymmärtää ettei näitä olisi saavutettu ellei olisi niitä ihmisiä ketkä tätä lajia rakastavat.

Monella radalla ja kilpailuissa on panostettu katsomoihin, niitä on uusittu ja paranneltu, ravintolat ja myyntikojut on tuotu lähelle. wc:t ym ”virkistäytymistilat” on tuotu tälle vuosituhannelle. Joiltain radoilta on myös ostettavissa ihan pienimmille myös korvatulppia ja suojaimia, onhan aika ajoin kyseisissä kilpureissa todellakin tärykalvoja viiltävä meteli. Hommasta on selkeästi tehty katsoja ystävällisempää vuosi vuodelta. Enää puuttuu ne naiset ja lapset sieltä kilpailujen varsilta. Onhan siellä niitäkin, mutta harmittavan vähän.

Omasta ”harrastuksestani” on tullut jo tässä vaiheessa puoli elämää, kesät menee vallan eri ratojen, reittien ym varsilla, liekkö sitten jossain vaiheessa tulee taas mittari täyteen, tiedä näistä mutta tokihan tuo on myös aikaa vievää ja tietää paljon kilometrejä. itsellä mukana kiertää myös  toki kamera ja paljon tulee kuvattua. Omaksi iloksi, muutamia kuvia on toki käytetty joissain lehdissä ja kausijulkaisuissa. 

Kysyä saa jos heti ennen tuon linkkilistan julkaisua tulee asioita mieleen, vastaan niin pian kuin voin :)

Yhteistä aikaa, lomaa, vapaapäivä, radalle mars mars!!

Yhteistä aikaa, lomaa, vapaapäivä, mikä hyvänsä syy

Jotta tämä blogi ei kuitenkaan kääntyisi siihen suuntaan etteikö naisia haluttaisi radalle on pakko tähän väliin korjata että asia ei todellakaan ole niin. Kyllä siellä radalla kuulee monesta suusta että kun ei se vaimo tai tyttöystävä halunnut lähteä mukaan. Kyllä siellä siis odotetaan myös sitä naiskaartia paikalle. Ja todellakaan näistä lajeista ei tarvitse tietää yhtään mitään, eikä niiden tarvitse lajeinaan edes kiinnostaa, voi olla kiinnostunut ja innostunut niin paljon muustakin mitä nuo viikonloput tarjoaa. Itse rakastan sitä voiman jylinää, tuoksua ja sitä henkee mikä porukalla siellä vallitsee. Mutta kuten jo aiemmin kirjoitin voi vaikka vaan nauttia siitä auringosta ja rallimakkarasta. Varikoilla ja katsomoissa on nykyään panostettu toki myös enemmän perheisiin ja show-meininkiin, on tauoilla ohjelmaa, erilaisia myyntikojuja, kilpailuja, info paikkoja ym ym ym. Kerron näistä aina sitten kun teen kisa raporttia käymistäni kilpailuista että mitä mistäkin löytyi ja miten viihtyvyyteen oli panostettu. Järjestäjissä on myös paljon eroja joten yritän raportteja ja fiiliksiä jakaessani antaa mahdollisimman hyvän katsauksen kuka, missä, mitä jne.

No enhän mä tunne ketään tai tiedä siitä mitään: 

Sitten osa-alueeseen: en tunne ketään varikolta, emmekä ole koskaan missään käyneet ja ja ja… taas niitä syitä olla lähtemättä. Ei sieltä tarvitse ketään tuntea tai asiasta mitään ymmärtää, reippaasti sinne mukaan vaan, rohkeasti kysymään tai salaa vaivihkaa kuuntelemaan kun rohkeammat kysyy. Kaikki halukkaat pääsevät autoja katsomaan, ja mikä on auton omistajalle hienompaa kun joku pikku ihminen tai miksei isompikin autosta kiinnostunut tulee rohkeasti kyselemään fiiliksiä. He mielellään kertovat omasta lajistaan, autostaan ja kaikesta siihen liittyvästä, antavat ottaa kuvia, onhan nekin heille, sponsoreille ja lajille hyvää mainosta, kiitos sosiaalisen median jonka kautta nykyään kuvat ym leviävät suuremmalle joukolle. Tietysti jos pyytää erikseen esim kuljettajaa yhteiskuvaan on muistettava kysyä saako kuvaa käyttää myös julkisesti. 

Jokaisessa kisassa missä minä olen käynyt on ollut myös saatavana erillaisia eri lajien kausijulkaisuja joista selviää hyvin äkkiä mistä on kyse. Näitä jaetaan varikolla ja usein myös kilpailun järjestäjän toimesta käsiohjelma. Tärkeimmät tiedot siis pähkinän kuoressa joilla pääsee jo vähän alkuun sekä saa hieman tietoa autoista, säännöistä, kuskeista ym .Suomen kilpailuissa parasta ehkä on se että vain muutamassa kilpailussa varikkoalue on suljettu yleisöltä (näissäkin varikkoalue aukeaa yleisölle kilpailujen oltua ohi), mikä mahdollistaa kaikkien pääsyn lähemmäksi näitä lajeja, ei tarvitse halutessaan keskittyä vain kilpailujen seuraamiseen vaan voi mennä tutustumaan varikon toimintaan. 

Laitan myöhemmin listauksen mitä on hyvä muistaa varikolla liikkuessa ja mihin kannattaa kiinnittää huomioo. Edelleen painotan että kuskit ja teamit kertovat erittäin mielellään omista lajeistaan ja autoistaan.. En se minäkään ole tiennyt todellakaan kaikista lajeista kaikkea, enkä tiedä vieläkään ja tuskin tulen tietämäänkään. Talvi-lajit ovat mulle aika vieraita, olen sen verran ”prinsessa” että mieluummin kesällä sitten kisoja käyn seurailemassa ja talvet vietän takan ääressä, vaikkakin tässä kohtaa on myös kerrottava että kyllä talvilajit ovat uskomattoman näyttäviä lajeja, kyllähän niitäkin on tullut käytyä katsomassa, ja mikä hienointa siellä se surullisen kuuluisa rallimakkara maistuu vielä paremmalle ;)

Otetaan siis nämä hienot tapahtumat avoimin sylin vastaan, lähdetään sinne kilpailu paikalle sitten syystä taikka toisesta, mennään varikolle tai vaan katsomoon, löytyy noista tapahtumista varmasti jokaiselle jotakin, miehille, naisille ja perheen pienimmille. Samalla luodaan sitä kulttuuria lapsille mistä suomi on kuuluisa, kerrotaan niitä tarinoita vuosien takaa, maailmalta ja suomesta. Ja vaikkei tietäis yhden ainutta tarinaa niin niitä näillä reissuilla kertyy sata varmasti, onhan siellä aina vauhtia ja värikkäitä tilanteita. Ratoja ei kukaan tunne entuudestaan, tämäkin on vakoilulaji, seuraa muita, kuuntele ja hanki tietoa vaikka rohkeasti kysymällä niin tiedät mistä saavuttaa parhaat katselualueet, pääset sinne missä tapahtuu. Kuulet kuinka muu katsomo huokaa kun tulee läheltä piti tilanteita ja yhtäkkiä huomaatkin kuinka koukuttavaa se muiden kilvan ajaminen voikaan olla.

Kustannukset, aina puhutaan rahasta...

Ja sitten aiheeseen mitä tää lysti kustantaa. Tänä päivänä puhutaan aina rahasta, kiireestä ja yhteisestä ajasta. Raha, hmmm… niin kuka mittaa sitten perheen tai parisuhteen yhteistä aikaa rahassa, tuskin kovinkaan moni mutta siltikin aina kurkataan pussiin ennen kun päätetään mitä seuraavana viikonloppuna tehdään. No se mikä näissä suomen tapahtumissa on loistavaa, on tämä koko perheelle suhteellisen edullista, monessa kilpailussa yhdellä lipulla pääsee niin katsomoon kuin varikollekkin, joitain poikkeuksia lukuun ottamatta. Listaan nämä myöhemmin, toki näihinkin tulee vuosittain muutoksia joten varmin tapa on koittaa kaivaa netistä tietoa tai laittaa minulle viestiä niin yritän selvittää. Vuosien ajan on ollut haastavaa saada edes lippujen hinnoista aika-ajoin selvyyttä mutta nyt myös järjestävät tahot ovat heränneet internetin tuomiin mahdollisuuksiin ja jopa avanneet verkkokauppoja joista voi liput ostaa valmiiksi. Samalla mukavasti erillaisiin kilpailuihin ja muihin osallistuen J Järjestäjät ovat myöskin lisänneet valikoimiin perhelippuja erikseen, jolloin yleensä lapset pääsevät maksavien aikuisten kanssa ilmaiseksi paikan päälle. 

Ja kyllä näin äitinä on pakko todeta kuinka ihana on huomata sen oman pikku ihmisen olevan silmät ympyräisenä niiden hienojen kilpa-autojen keskellä mitä on tv:stä ihastellut ja omalla automatolla huulet tötteröllä päristänyt menemään. Ja kyllä, kyllä ne äidin ja isin prinsessatkin näistä tapahtumista saa yhtä paljon iloa irti kun prinssitkin, siellä oli äiti se pinkki hieno auto, mikä se oli, voittiko se, se on varmasti nopein.. Meillä on toki muutama kalliimpikin kilpailu, mutta pääsääntöisesti näistä kinkereistä selviää muutamalla kympillä. 

Naiset ja autot, ennakkoluulot...

NAISET JA AUTOT

Otetaan käsittelyyn ensimmäiseksi sanat naiset ja autot. Heko heko ja hah hah, nämähän ne on mitä miesten mieleen ensimmäisenä pamahtaa, onhan naisien ajotaidot surullisen kuuluisia. Itse väitän että nämä kuuluisat ajotaidot juontaa kyllä juurensa niistä ”jumala” kuskeista kenellä on ne surullisen kuuluisat munat ja kenellä on Mäkisen kädet ja Vatasen jalat, olevinaan ainakin. Itse tiedän monta järjettömän hyvää naiskuljettajaa ja väitän että useimmat naisten tekemät ”virheet” siviililiikenteessä johtuu nimenomaan siitä vieressä neuvovasta ”vatasesta” tai jo ennakkoon asetetuista mielipiteistä alitajuntaan, et osaa, ei noin, jospa minä ajaisin niin ollaan joskus perillä ja ei satu mitään ym ym legendaariset lauseet mitä varmasti yksi sun toinen nainen on kuullut. Sitten taas kun tuijotetaan tilastoihin niin kyllähän siellä komeilee ihan jotkut muut kun naiset! Tässä kohtaa jokaiselle naiselle tiedoksi, peruuttaminen ei ole sen ihmeellisempää tähtitiedettä, harjoittelemalla hyvä tulee! Saati että ei se perjantai iltana töistä tullut kaljaa himoitseva mökille lähtevä ukko maantieraivoineen ole lainkaan niin hyvä kuski, kuin se lasten kanssa hermojaan koetellut vaikka missä sopassa keitetty perheen äiti jonka pinna kestää siellä liikenteessä varmasti paremmin kun sen ”vatasen”… Rohkeasti vain ja unohdatte sen mussuttavan munankantotelineen joka ei usko vaimokkeen ajokykyihin, 

Onko miehillä oikeus aliarvioida naisia ”miesten lajissa”? Pöh ja Höh sanon minä, eihän se vaimo opi eikä uskalla ajaa jos koko ajan mussutetaan. Oliskohan miehistä kiva lähtee radalle kilpaa ajamaan jos se vaimo ensimmäisenä toteaisi että turhaan edes lähdet kun et sä ajaa osaa kuitenkaan… Näin siis kärjistettynä asiaa. Jokainen meistä ei ole sinut auton kanssa, eikä tarvitsekkaan mutta naiset voivat silti olla kiinnostuneita moottoriurheilusta sen tapahtumarikkauden takia, kesä auringon, miehen harrastuksen, lasten tai vaan ihan sen jokaiseen kilpailuun kuuluvan rallimakkaran takia. Syitä tulla radan tai tien varteen löytyy varmasti jokaiselle. Itse olen törmännyt näihin ”ennakkoluuloihin” monesti, eihän nainen nyt voi olla nainen jos sitä kiinnostaa moottorit. No miksei voi? Ai siksi kun se on äijien laji… Ja miehet voivat samalla harrastaa ”naisten” lajeja saamatta kuitenkaan samoja ennakkoluuloja niskaansa. Omasta mielestäni ei ole olemassa äijien ja akkojen omia ”lajeja”, vaan jokaisella on oikeus olla kiinnostunut haluamastaan lajista ja tulla paikalle ja hankkia niistä osa-alueista lisää tietoa mihin oma mielenkiinto riittää. Toki moottoriurheilussakaan ei tarvitse olla kiinnostunut yhden ainoasta moottorista, autosta, tai mistään siihen liittyvästäkään. Voihan ne naikkoset tulla sinne vaikka kutomaan sukkia radan varteen ja kuuntelemaan ne legendaarisimmat kaato tarinat tai vaan nauttimaan yhdessä olosta perheen kanssa. Saattaahan sieltä silmän ruokaa kaipaaville löytyä hyvällä tuurilla joku rasvanäppinen paidaton mieskin, jos suomen kesä siihen edellytykset antaa ;) Tämä on toki se osa-alue josta itse en juurikaan osaa kertoa, oma mielenkiinto on kuitenkin siellä auton pellin alla, ei niinkään paitojen alla mutta miksei tätäkin tuolta varikoilta ja katsomoista löydy. 

Oma tarina ennakkoluuloista miesten malliin

Itse tulin aikoinaan torpatuksi yhdestä teamista sen takia että olin nainen, enhän mä nyt sovi porukkaan, en osaa ajaa saati että äijien huumori on sitä luokkaa ettei mun korvani sitä olisi muka kestänyt. No tuota tuota, ne äijien huumori pläjäykset toki on aika luokattomia aika ajoin, mutta enpä mä ole koskaan ajatellutkaan että siellä puhuttaisiin kodista, uskonnosta ja isänmaasta, noista ainoana varmaan tuo isänmaa menee edes lähelle jossain määrin. Onhan se surku hupaisaa että ne ukot siellä vaikkakin vaan huumorilla kitisevät akoistaan, kun ei ne anna ja nalkuttavat ym perinteikästä tarinaa. No niin, ei tätä kaikki tietenkään tee ja nyt toivon että motorsport lesket jotka eivät sinne tallille tai kisoihin lähde mukaan oleta samantien että se on just mun ukko kenestä kirjoitetaan. Ja nää samat sössötyksethän kuulee firman saunailloissa, illan istujaisissa, polttareissa ja vaikka ihan häissäkin. Ne on nuo ukot, ja näistä puheista ei kannata kenenkään ottaa itseensä, värikynää on tarinoissa yhtä paljon kuin on kertojiakin, samahan pätee niihin kalajuttuihin ;) No mutta tuo team joka mut torppasi aikoinaan sai taas sen kiukaan suhisemaan ja silloin perustin oman RY:n ja päätin viedä naikkoset kilpailemaan ihan omalla porukalla. Harmittavasti tuo homma kuivui silloin käsiin, oman elämäni ”romahtaessa” ja homma jäi toteuttamatta. Mutta parasta toki oli etten sitten koskaan päässyt tuohon teamiin, olishan se nyt ollut noloa kun olisivat sitten selän takana asioista noin ajatelleet eivätkä olisi sitä mulle suoraan sanoneet. Tiesin astuneeni taas vanhakantaiselle alueelle. Silloin se kolahti mutta jälkikäteen on vaan naurattanut. Opinpahan taas kuinka pikku sieluista homma voi aika ajoin olla. Suomalainen nainen kätkee sisäänsä sen saman ”voitontahdon” ja halun omiin asioihinsa.

Motorsporttia naisen silmäkulmasta

Ensin vastauksia kuka, miksi, mistä, miten ja että miten oli…

 

Ja heti alkuun totean että esittelytekstiä jo aikaisemmin päässäni pyörittäessäni tiedostin alkukaneeteista tulevan suhteellisen pitkä lista ja koitan pitää tekstin osa-alueittain helppolukuisena.

Kirjoitan moottoriurheilusta lajina, tarkoittaen kokonaisuutta joka sisältää uskomattoman määrän ihmisiä ja eri lajeja, eri tapoja harrastaa ja toteuttaa. Painotan tässä kohtaa etten ole tämän kokonaisuuden kaikki tietävä, En työskentele millään muotoa moottoriurheilun parissa, vaan tämä on minulle oma intohimo ja rentoutumistapa. Jos tekstini ei anna vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin tai kirjoitan väärin, otan mielelläni palautteen ja kysymykset vastaan. Kirjoitan vain ja ainoastaan siitä miten minä näen asioiden olevan tällä hetkellä moottoriurheilu parissa naisen näkökulmasta. Jos en osaa kysymyksiin vastata, voin yrittää hankkia tiedon ja minulla on myös selkärankaa myöntää että olemme aiheessa mistä en mitään ymmärrä.

No miksi aloin blogia väsäämään, niin, no olkoonkin että motorsport on itselle elinehto, niin olen jo vuosia varikoilla kiertäneenä ja tota hommaa seuranneena pistänyt merkille monta seikkaa joita sitten rätti väsyneenä kisaviikonlopun jälkeen kotimatkalla olen ihmetellyt. Varikon vessoistahan tuon jo näkee, naisten vessat kiiltävät puhtauttaan, ihan kun siellä ei olisi kukaan käynyt sitten niiden rakentamisen jälkeen… Hienoahan se toki oman itseni kannalta on, mutta saa myös miettimään miksi naiset eivät tule nauttimaan kesästä, adrenaliinista, tapahtumista, kumin ja bensan käryistä, kilpailuhengestä, huumorista ja ennen kaikkea miesten egojen pomppoiluista..

Monesti olen asiaa miettinyt ja usein törmännyt ennakkoluuloihin

-se on miesten juttu

-täytyisi olla yksi ”jätkistä”

-ei siellä kuitenkaan ole naisille mitään

-en ymmärrä autoista mitään

-hullunahan ne mua pitäisi jos sinne menisin autoista mitään tietämättömänä

-ja niiiiiiin monen monta muuta syytä joiden luettelemiseen menisi jo ikä ja aika.

Aina sanotaan että on niin monta syytä juoda alkoholia kun on juojaa, tämä pitää varmaan paikkaansa myös motorsportin kohdalla, niin monta syytä jättää tulematta kuin on katsojaakin.

Ensinnäkään en ole täällä hehkuttamassa kuinka ihanaa ja upeaa tämä laji on tapahtumasta ja vuodesta toiseen. Motorsport on toki pahimmillaan vesisadetta, räntää, pakkasta, tuulta, viimaa, kylmää ja kamalaa. tylsää ja puuduttavaa, kilometrejä sinne ja tänne ratojen ja kilpailujen sijaitessa siellä minne ”viherpiipertäjät! joista myöhemmin lisää, eivät niin voimakkaasti vaikuta. Radoista kerron myös myöhemmin lisää, niiden erikoisuuksista, sijainneista, majoitus ym palveluista. Tässä kohtaa myös painotan että minä en ole näissä ammattilainen, jokaista rataa minäkään en ole kiertänyt saati kartoittanut, mutta jaan kaiken tähän asti hankkimani tiedon mielelläni ja päivitän tietoja sitä mukaa kun suomea ja ulkomaan ratoja kiertelen.

Tähän aiheeseen pureutuessani mietin myös onko tämä aiheena ”tabu” johon mies väki katsoo minun taas puuttuvan ”munattomana”, tästä aiheesta ja siihen törmäämisestä kerron sitten myös omia kokemuksiani ja kuinka se on saanut minut ehkä nauramaan makeimmat nauruni. Ei tämän lajin harrastamiseen tarvita munia, eikä edes rasvaisia näppejä… Onhan meillä hurjan upeasti maailmalla pärjänneitä naiskuljettajiakin joita tulen esittelemään myös myöhemmin kirjoituksessani. Olkoonkin niin että toki miehet saa lentämään persuuksilleen kun marssii varikko pilttuuseen ja kysyy jotain aiheeseen liittyvää palotiloista, seossuhteista tai kiristysmomenteista. Tässä kohtaa taas mainitsen että itsellä on jotain käsitystä autoista ja niiden sielun elämästä, mutta mitään gurua minustakaan ei tässä asiassa todellakaan saa. Ja niille miehille ketkä nyt näkevät punaista tiedoksi että kirjoitan aiheesta koska toivoisin perheiden löytävän moottoriurheilun yhdessä, lisäten sitä hyvää henkeä ja tuovan toki paikan päälle myös niitä pikku ihmisiä joista kasvaa seuraavat suomalaiset toivot radalle, ralliin, ratin tai tangon taakse. Suomihan on todellakin kuuluisa pienestä koostaan, moottoriurheilun kautta tulleista lupauksista ja menestyksestä, tuhansien järvien maana ja siitä uskomattomasta junior programmista millä vuodesta toiseen suomesta ponnistaa maailmalle uusia lupaavia kuljettajia useaan eri lajiin.

Oma kipinäni näihin pärisijöihin on toki tullut jo isän ”perintönä”. Jo metrin mittasena nappulana mua kiikutettiin autopajalta toiselle, tapahtumista toiseen, olen jopa väittänyt että mut on laitettu varmasti alulle jossain paskasen pimeän autotallin nurkassa öljysten rättien keskellä. Noissa ympyröissä mä sitten nuoruuteni vietin.  Jo edesmennyt isänä vei tätä tyttöstä pajalta toiselle, jokkis kisoihin, jyskälän pätkille ja sai alitajuntaisesti tytön rakastamaan suomen monipuolisia ajo vaihtoehtoja, lajejahan meillä riittää, jokaiselle varmasti löytyy omansa, Toki myös meillä on erillaisia pohjia millä ajaa, jäätä, lunta, asfalttia ja soraa, peltoa ja kaikkia näitä sekaisin. Jokainenhan meistä törmää erillaisiin olosuhteisiin vuoden kääntyessä talvesta kevääksi, keväästä kesäksi ja niin edelleen. Näissä olosuhteissa kasvaa myös suomalaiset lupaukset, ralli maailman virtuoosit sekä rata-ajojen toivot, vieden esimerkiksi Latvalan WRC kuljettajaksi rallin kuninkuus lajiin, Räikkösen Formula ykkösiin… Pieni ja piskuinen Suomi, ja niin monta menestystarinaa. No mistä tuo ”kummallisuus” sitten johtuu että vuodesta toiseen teemme maatamme tunnetuksi menestyksellä, se alkaa sieltä isien tallin perukoilta, ratojen reunoilta, rallireittien varsilta, öljyn ja bensan käryistä jotka vuosien jälkeenkin saa hymyn huulille huonon päivän jälkeen. Mutta missä ovat äidit ja tyttäret? 

Minä, vuodet ja luovuttaja, sisukas päänsä seinään hakkaaja.

Sitten pureudun ehkä enemmän tässä kohtaa itseeni, kuka minä oikeasti olen ja mitä minä siellä varikolla teen, jotta saan avattua kaikille lukijoille miksi kirjoitan aiheesta. Kahden teini ikäisen tenavan äitinä itse hukkasin omilta lapsiltani monta hyvää vuotta, kokemuksia ja paljon muuta mökkiytyessäni ”ruuhka vuosien” aikaan kotiin. Aloitinkin jo hieman kertomalla omasta isästäni ja lapsuudestani joka oli auto painotteinen, ei ehkä niinkään hirveästi todellisuudessa moottoriurheilun puolella mutta autoja riitti. Äiti suhdettani en tässä kohtaa enempää avaa mutta olen aina todennut että minulla on ollut maailman paras isä, ja hän on hoitanut molemmat roolit paremmin kuin olisin koskaan voinut toivoa.

Aloitin itse lasten teon hyvin nuorena menettäen oman isäni samaan aikaan. Putosin oman elämäni pilarilta kerta heitolla perseelleni, oikeastaan selälleni ja vei monen monta vuotta kunnes löysin itseni, ja sen minkälaiseksi isä oli minut kasvattanut. Se fiilis kun huomasin minkä mielihyvän tunteen löysin taas autopajoilta ja radoilta, kilpailujen tien varsilta oli uskomaton. Kipinä oli löytynyt ja isän ”perintö” herännyt taas eloon. Oli pilke silmäkulmassa. Olin elänyt lapsille ja perheelle, tiedostamatta mitä olin samalla sulkenut lapsilta, mahdollisuuden kokea samat fiilikset kun itse olin pienenä isän prinsessana autojen päristessä pitkien iltojen jälkeen saanut kun autoista saatiin kauden alkuun tai ison remontin jälkeen ensimmäiset savut muualtakin kun konepellin alta ;)

Tähän kaikkeen toki vaikutti paljon ystäväpiirini johon ”pöllähti” oikeat ihmiset ja sai silmät aukeamaan, mut on luotu olemaan ratin takana, ajamaan, nauttimaan, pyöritteleen rasvasia muttereita, laskemaan puristussuhteita tai vaan hämmästelemään mikä p*rkele sille nyt tuli. Hauskoja iltoja toki on vaan nekin kun porukalla istahdetaan alas ja heitellään ilmoille mitä suurempia ja suurempia suunnitelmia, tiedostaen toki ettei tämäkään harrastus ilmainen ole ja rahastahan kaikki on aina kiinni. Mutta unelmat ovat aina unelmia, realisti pitää silti olla.

Autoja oli ollut itelläkin vaikka sun mitä merkkiä, halpoja rimpuloita kaikki, siviilikäytössä. Heräsi kuitenkin sitten se kipinä että enköös minäkin voisi lähteä ruuvaamaan rattia ihan kilpailuissa? No sitten jo vuokrattiin omaa tallia ja aloitettiin jokkis auton rakentaminen. Olin vuosia kärsinyt isoista ongelmista selkä ja lannenikamien kanssa ja tuomiohan sieltä sitten tarkastuksien ja hermoratatutkimuksien jälkeen tuli, unohda koko kuljettajan ura, yksi isompi kolaus ja matka saattaa jatkua sen jälkeen ihan muilla pyörillä kulkevilla laitteilla, saati vasemman jalan toiminta oli kyseenalaista, hermostovauriot olivat jo liian pitkällä. Kyseisen puhelun jälkeen lähdin omalle tallille, laitoin oven kiinni perässäni, kirosin, itkin ja manasin koko lajin, selkäni ja kaiken mille saatoin vihainen olla alimpaan kolkkaan mitä ikinä keksin. niin sanotusti musta tulisi se renkaan potkija joka ei koskaan olisi ite siellä viivalla adrenaliinin jyllätessä suonissa. Olinhan mä noita tunteita kuitenkin siviililiikenteessä jo saanut kokea. Kyllä, tässä kohtaa myönnän että oma käyttäytyminen siviililiikenteessä on ollut ajoittain kyseenalaista, liekkö sitten rakkaus kilpailemiseen vai vaan koneen jylinän tuomat vilunväreet olleet taustalla mutta joka tapauksessa joskus on tullut kokeiltua onko siellä rattimies liikennevaloissa rinnalla vai ei.

Oli aika taas katsoa peiliin, todeta että oma kävelykyky ja terveys on kuitenkin ensiarvoisen tärkeää, vaikkakin sain haudata jo siinä kohtaa monen monta unelmaa. Päätin kuitenkin että ei tää voi näinkään olla, olin luovuttanut ajatuksissani koko autourheilun suhteen. Lyönyt tallin ovet kiinni, lopettanut silloisen RY:n johon kuului ainoastaan vaan naisia, tarkoituksena siis saada samaan teamiin muitakin naisia viivalle. romuttanut jokkis auton aihion, lyönyt siis hanskat tiskiin ja luovuttanut! vuoden verran siinä sitten taas märehdin ja sitten ostin itelleni elämäni rakkauden, auton joka jakso jo sitten vähän mennäkkin. Taas se kipinä leimahti, oli tarpeen vaatiessa niin sanoakseni mölyä pöntöissä ja kumia kaduissa. Elämään oli toki samaan aikaan tullut taas uusia ystäviä jotka harrastivat ”tosissaan” myös rata-autoilua.

Tuo ”tosissaan” vaatii varmaan tarkennusta, on olemassa monen monta eri sarjaa ja lajia, näistä enemmän myös myöhemmin, mutta osa on ihan oikeasti vaan harrastuslajeja, lähdetään ”motorsport perheen” luokse viikonlopuksi moottoriradoille tai rallipätkille, viettämään yhteistä aikaa ja leikkimielisesti ajamaan kilpaa, rakennellaan autoja siinä sivussa ja jeesataan naapuri teltan porukkaa niin paljon kuin pystytään, ollaan yhtä suurta perhettä. Tämä on myös osa-alue jota tulen avaamaan lisää. yksi tämän moottoriurheilun parhaista puolista ehdottomasti J Erikseen on sitten ne porukat ja lajit joista ponnistetaan maailmalle, karsitaan jyvät akanoista. Toki sielläkin on tätä samaa perheytymistä, siitä ei ole kyse, mutta monessa lajissa ajellaan vain ja ainoastaan siksi että onhan se kilpailuhenki jollain tapaa meissä jokaisessa sisäsyntyisesti, ja kuinka paljon muuta mukavaa moottoriurheiluun liittyykään kuin ainoastaan se kilpaileminen, monessa suhteessa se on vain hyvin pieni osa kyseistä harrastusta ja monimuotoisia lajeja.

Tuli taas kevät ja tutun tallissa satuin poikkeamaan juuri silloin kun kilpurista otettiin ekat startit talven remonttien jäljiltä, ja voi apua sitä fiilistä! Kolisi ja lujaa, tää tulis oleen se kesä, se kesä kun mä änkeisin vaikka väkisin takaisin tuonne pärinä tötteröiden keskelle. Se että itse en pääsisi ajamaan ei enää vaivannut, olin kääntänyt sen omassa päässäni voitoksi, ja sijoittanut rahani tuohon elämäni rakkauteen ja kameraan, päättänyt alkaa seuraamaan kisoja sitten linssin takaa ja ikuistamaan niitä hienoimpia hetkiä jotta voin sitten lapsen lapsille aikanaan kertoa kuvien kautta mitä missäkin oli tapahtunut. Ja siitä se sitten lähti.

Kiersin about kolme kautta tuon sirkuksen mukana, johon kuului noin 6 viikonloppua radalla, ja sitten ne loput enemmän tai vähemmän tallissa. Autoja oli 2, myöhemmin 3. Oli iloja ja suruja, tapahtumia, iloisia ja sitten niitä mitkä tuntui että loppuukohan koko harrastus tähän. Mutta sitten taas porukassa oli voimaa ja yhdessä tekemällä voitettiin haasteet. Tää jengi oli tosissaan varikolla sitä yhtä suurta perhettä, jos omat vehkeet toimi ja muiden ei, oltiin siellä koko porukalla niitä muttereita pyörittämässä että saatiin ”kilpailevan” teamin porukan autot kanssa radalle. Oli ihan mieletöntä seurata vierestä kuinka isot äijät oli kun pikku poikia kun kilpailu oli ohi, otettiin kypärät pois päästä ja si alko ne tarinat siitä ja tästä ja tuosta ohituksesta ja tilanteesta. Se oli sitä motorsporttia parhaimmillaan. Joidenkin teamien mukana kulki myös ne vaimot ja tyttöystävät, jopa ne pikku ihmisetkin.

Joskus olin väsynyt ja taas luovuttamassa, ja kun olin muutaman kauden yhden teamin mukana kulkenut tuli mittari itselläkin täyteen, hohto oli kadonnut, jalat ja mieli oli antautunut. Olin seissyt varikolla monen monta viikonloppua, syönyt huonosti jotain ”äitien tekemää ruokaa” joka tässä kohtaa puski korvistakin jo pihalle, seissyt tuulessa ja viimassa, kastunut, palanut ja monen monta unetonta yötä viettänyt. Osittain omien nivelvaivojen vuoksi. Vaikkakin kuuluin porukkaan kenellä oli oma ”Motorhome”, vanhasta bussista rakennettu matkailuauto jossa sai nukkua, oli jääkaappia ja mikroo niin tilannetta ei pelastanut enää nuo hyvät asiat, selkä oli siinä pisteessä että bussin sängyt olivat mahdottomat nukkua, kovalla asfalttikentällä kävelyt päivästä toiseen ja toki kylmyys ym oli ajanut oman rangan pisteeseen että taas oli mietittävä luovuttamista. Oltiin pisteessä missä mulle taas vinoiltiin, olin naama mutrussa, kiukkunen, väsynyt ja kuin pystyyn kuollut. Kivut ja väsymys viikonloppuisin radan varressa olivat tehneet musta kävelevän kiukaan joka sihisi ja puhisi, jätkät toki heitti vielä sitä rasvasta huumoria ilmaan, vettä siis kiukaalle. Luovutin, taas…

Pidin kokonaisen vuoden hiljais eloa, unohdin autot ja hössötykset, keskityin vaan ja ainoastaan keksimään ratkaisua selän ongelmiin. Ja kuin taivaan lahjana tulikin aamu uuden lääkkeen myötä että herätessäni pelästyin kun en ollut yöllä herännytkään puolen tunnin välein, sain aamulla sukat jalkaan itse, voiko näin käydäkkään? Kivut olivat ”poissa”, toki elämän varrella koetut kivut oli opettanut elämään niin ettei selkä joudu koville, mutta jo pelkät täys pitkät yöunet teki ihmisestä uuden. Oli aika taas miettiä mihin pystyn. En meinannut vaan uskaltaa, olin varma että tää on elämän jotain huonoa pilaa. Oli tullut niin monta iskua vasten kasvoja jo aikaisemmin, oman kuljettajan uran kuoppaaminen, luovuttaminen ylipäänsä kilpailuissa käymisen suhteen. No aloitin varovasti, en lähtenyt motorhomeen asumaan, menin paikoille omalla autolla, ja yöksi kotiin. Selkä kesti suhteellisen hyvin. No tänä päivänä olen suht syvällä moottoriurheilun ytimessä, edelleen linssin läpi asiaa seuraavana, ja nautin niin kauan kuin päiviä varikoilla on suotu. Tiedostaen toki omat rajoitteeni. Tällä hetkellä repertuaari on kasvanut rata-autoilun lisäksi myös suht paljon ralliin ja tulossa on kartingiakin eli pureudun varmasti enemmän myös muihinkin lajeihin kuin vain rata-autoiluun suomessa. 

Tässä siis ”lyhyesti” minusta ja vuosista moottoriurheilu parissa. Tulen varmasti kirjoituksissani kertomaan tarinoita ja muistoja vielä enemmänkin mutta tässä kohtaa näen kuitenkin tärkeämmäksi avata otsikon mukaista aihetta kaiken kansan näkökulmasta enkä tehdä tästä mitään oma elämän kertaa.